Muistan, kun kuuntelin Kalevalaa auton CD-soittimesta joskus 2012. Se oli omituista. Jokin ajatuksessa kuitenkin kiehtoi, sillä vietin autossa paljon aikaa ja pidin tarinoista. En lukenut tuohon aikaan paljon, mutta ajatus kirjan kuuntelusta jäi kutkuttelemaan takaraivoon.

Äänikirjat mahdollistavat lukemisen silloin, kun siihen muuten ei olisi mahdollisuutta.

Korona-aikana 2020-2021 äänikirjat kokivat eräänlaisen mullistuksen, josta ei ole paluuta. Tuona aikana itsekin aloin kuunnella suoratoistopalvelusta kirjoja, kun kävin lenkillä. Kiireiseen lapsiarkeen se antoi mahdollisuuden upota tarinoihin, eikä sellaista mahdollisuutta ollut muutoin. Tosin jotkut lukee iltaisin, mutta minä kirjoitan silloin. Nykyään ajan paljon, ja äänikirja on seuranani siitä hetkestä, kun auto lähtee liikkeelle aina siihen saakka, kun matka loppuu.

Monet kokivat tuohon aikaan saman; kirjaa saattoi lukea salilla, lenkillä, siivotessa, pihatöissä ja kokatessa. Paluuta menneeseen ei enää ole, joskin fyysisen kirjan suosio on hieman palautunut, mutta vain hieman.

Kirjailijan kannalta katsottuna äänikirjaa huonompaa tuotetta ei ole.

Kirjojen digitaalinen formaatti on tehnyt sen, että tuotantokustannukset ovat pudonneet. Erityisesti tämä koskee e-kirjoja, mutta jos äänikirjan tuottaminen maksaisi vaikka 10 000€, niin sillä summalla painattaa fyysisiä kirjoja noin 2000-3000, riippuen kustantamosta, sivumäärästä ja kansimateriaalista. Ja kuitenkin “myyntihintakin” on romahtanut. Jos kustantamon osuus painetusta kirjasta on kulujen jälkeen jossain 12-15€, josta kirjailijalle menee noin 2,5-4€, niin äänikirjan osalta puhutaan joistain euroista ja kirjailijalle kymmenistä senteistä, niin ero ansainnassa on valtava.

Ja kuitenkaan kirjailijan kirjan alkutuotantoon käyttämä aika ei ole muuttunut, jos sitä tehdään perinteisesti. Tämä tarkoittaa mielestäni vääjäämättä sitä, että ammatikseen pelkällä kirjallisella työllä elävien määrä vähenee, ja se vani on tosiasia, joka täytyy hyväksyä.

Tarkoittaako tämä, että kenenkään ei enää kannata kirjoittaa? Ei todellakaan. Kirjailijan suhtautumisen itseensä vain tulee muuttua, ja siitä kirjallisen työn tuloksesta on kyettävä siirtämään kaikki mahdollinen omaan taskuun. Kirjasta isoimman siivun ottaa joko kustantamo tai tukku, mutta se on myös se siivu, josta on mahdollista siirtää isompi osa kirjailijalle.

Esimerkiksi Suomen Kirjailijayrittäjät ry:n avulla.